Olemme pitkään puhuneet työelämän muutoksesta teknologisen kehityksen kautta. Mennyt pandemia sai kuitenkin monen pohtimaan yleisesti omaa hyvinvointiaan ja työn osuutta siinä. Lisäksi sukupolvenvaihdos on tuonut mukanaan asennemuutosta työhön, mikä tuo meille johtajille ihan uutta vaadetta. Väestörakenteen muutos on aiheuttanut myös työvoimapulaa, mikä todennäköisesti tulee myös jatkumaan. Muutos ei siis ole ainoastaan teknologialähtöistä, vaan myös inhimillisyyslähtöistä. Miten pidämme huolen siitä, ettei potentiaalimme karkaa?
Viime aikoina on puhuttu paljon Great Resignation-ilmiöstä. Työntekijöiden vaihtuvuuden lisääntyminen, sitoutumisen puute ja irtautumisten lisääntyminen kuvataan usein kollektiivisesti työntekijöiden tyytymättömyydeksi – eli heidän syykseen. Mutta mistä tyytymättömyys aiheutuu? Todellisuudessa nämä ovat johtamisen epäonnistumisia. Jotakin emme ole tällöin havainneet tai kuulleet.
Johtajien on mukauduttava ja tehtävä perustavanlaatuisia muutoksia johtamismalliinsa. Emme voi enää johtaa pelkkiä prosesseja. Meidän tulee mahdollistaa menestys. Tiimimme ei työskentele meille johtajille, vaan me työskentelemme heille! Jos tiimisi menestyy, menestyt sinäkin.
Myöskään ulkoisten motivaattorien pohjalta johtaminen ei kanna pitkälle. Perusasioiden toki täytyy olla kunnossa, mutta kukoistamaan saamme tiimimme vasta, kun tunnemme johdettaviemme sisäiset motivaattorit ja hyödynnämme näitä sisäisiä ajureita liiketoimintatavoitteissa. Tämä tarkoittaa, että johtajana meidän tulee aidosti tuntea johdettavamme.
Vaikka johtajana meidän tulee tuntea tiimimme jäsenet yksilöinä, suurimmat onnistumiset tapahtuvat yhteistyössä. Iso rooli onkin tukea psykologisen turvallisuuden kehittymistä, jotta saamme potentiaaleista parhaan irti. Miten luomme yhteistyön mahdollisuuksia ja johdamme sitä? Johtajienkaan ei enää tarvitse olla varmoja osaavia päätöksentekijöitä. Itse asiassa voimme pikemminkin rikastaa tiimin ajattelua ja luoda rohkeaa ilmapiiriä toteamalla, ettemme tiedä – tutkitaan asioita yhdessä.
Alkuvuodesta julkaistun tutkimuksen tuloksissa on todettu, että esihenkilöt (69 %) vaikuttavat työntekijöiden mielenterveyteen enemmän kuin lääkärit (51 %) tai terapeutit (41 %) – ja jopa yhtä paljon kuin puoliso tai kumppani (69 %). Aika havahduttavaa. Mikä merkitys mielenterveydellä onkaan laajemmassa kontekstissa yhteiskunnassamme ja sen kehittymisessä. Tämä on suuri vastuu, mutta myös suuri mahdollisuus. Voimme luoda inhimillisempää työelämää ja samalla parantaa yrityksemme suorituskykyä ja liiketoimintaa. Voimme luoda aitoutta, joka vapauttaa ajattelua. Mielestäni houkuttelevaa, mitä mieltä itse olet?
Ja jos kaipaat apuja potentiaalisi tunnistamiseen tai tiimisi psykologisen turvallisuuden kehittämiseen, autamme mielellämme.
Kirjoittaja, bisnespsykologian palveluita vetävä psykologi Katri Hurme haluaa olla rakentamassa inhimillisempää työelämää - joskus intoutua jopa paasaamaan inhimillisyyden ja psykologisen turvallisuuden kokemuksen vaikutuksista aivoihimme ja ajattelukyvykkyyteemme – siis organisaatiomme menestykseen.