Kirjoitin jo aiemmin blogiin resilienssistä. Nyt turbulenssista on tullut uusi normaali ja resilienssistä terminä arkinen. Organisaatioissa pohditaan, miten tukea työkykyä, kun tehokkuudesta pitäisi huolehtia, mutta nykyisessä maailmantilanteessa uupumisen kynnys ylittyy yhä helpommin.

Suomi ja Eurooppa otti Käärijän vastaan avosylin; kaivattiin suvaitsevaisuutta, yhteenkuuluvaisuutta ja iloa. Vaikka töitä tehdään tosissaan, leikkisyydelle on epävarmuudessa aidosti kysyntää myös työtiimeissä; harva jaksaa tehdä töitä totisesti vaativia tavoitteita kohti. Suomalaisessa, hieman varautuneisuuteen taipuvaisessa työkulttuurissa tärkeää on saada olla myös oma itsensä, juuri sitä, mitä Suomen euroviisukappale edusti.

Keskustelu työpsykologiassa on siirtynyt yksilöiden resilienssistä kohti organisaatioiden ja työyhteisöjen resilienssiä. Myös organisaatiotasolla resilienssin vahvistaminen parantaa sen kyvykkyyttä reagoida yllättävissä tilanteissa. Varautuminen uusiin uhkakuviin puolestaan vaatii ennakointia ja luovuuttakin. Käärijä-ilmiö kertoi osaltaan heittäytymisen tarpeesta ja innovatiivisuudesta.

Resilientti organisaatio on enemmän kuin työntekijöidensä resilienssin summa. Työterveyslaitos on tunnistanut resilienteille yrityksille ominaisia toimintamalleja, jonka voi tiivistää seuraavasti: muutoksessa menestymiseen tarvitaan osallistavaa ja empaattista johtamista sekä kriittiseen ajatteluun pohjaavaa uudistamista.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa työilmapiirin turvallisuuden merkitystä uudistamisen keskellä. Luottamusta voi rakentaa yhteisen tekemisen ja päätöksenteon kautta, mutta etätyötä ei kannata tiukasti rajata, koska luottamusta ja sisäistä motivaatiota ruokitaan vapautta antamalla.

Työyhteisö voi itsessään toimia muutoksessa joko kannattelevana tai kuormittavana tekijänä. Yhteisöllinen ilmapiiri vetää ihmiset toimistolle, ja se avaa taas uusia mahdollisuuksia yhteiselle tekemiselle ja toimivalle tiedonkululle. Jotta tiimityö kehittyy muutoksen keskellä, vaatii se johdolta uudenlaista orientaatiota ja panostusta jopa hauskanpitoon kaiken epävarmuuden keskellä. Käärijä-ilmiö loi sellaista yhteisöllisyyttä, mistä me kaikki voimme oppia; lähdetäänkö kehittämään organisaatioiden resilienssiä tanssiaskelin: cha cha cha?

Kirjoittaja, seniorikonsultti Minna Varis, on tiimien kehittämisestä ja muutoksenhallinnasta inspiroituva psykologi, joka työskentelee myös sertifioituneena resilienssivalmentajana.

(17.5.2023)